keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Ensimmäinen valio

Uutisia Kajaanin kv-näyttelystä 15.1.

Nastasta tuli muotovalio, sijoituksella PN2, SERT, MVA, VARA-CACIB.
Tuomari: Saija Juutilainen

2v. Oikealinjainen, tyylikäs ja ryhdikäs valkoinen narttu. Hyvä rintakehän malli. Hyvä hännän kiinnitys ja varsin mallikas kierre. Kaunisilmeinen nartun pää. Hieman voimakkaat posket. Hyvä purenta. Hyvät korvat. Kaunis väri ja karvapeite. Tasapainoiset liikkeet, joissa ryhtiä ja sopiva askelpituus. Hieman löysyyttä edessä. 41 cm.



Kävin ensimmäistä kertaa koiranäyttelyssä vuonna 2012, turistina, ja tuo näyttely oli Kajaanin kv. Enpä olisi uskonut, että viisi vuotta myöhemmin samassa paikassa valioituisi ensimmäinen oma kasvattini. Kasvatuksesta en ollut haaveillut koskaan etukäteen, en vielä edes ensimmäistä omaa pumia hankkiessa. Tässä nyt kuitenkin ollaan ja kasvattipentue on täyttänyt toiveet kaikilla mahdollisilla mittareilla.

Tähän asti pentueesta 3/9 on terveystutkittu ja tutkitut ovat olleet terveitä. Näyttelytulos / tuloksia löytyy myös kolmelta.
Lisäksi Ainoa Laatuaan on suorittanut hyväksytysti MH-luonnekuvauksen (Ruotsissa) ja paimennustaipumuskokeen (Unkarissa). 

Nastan kanssa seuraava etappi on katsella luonnetestipaikka kevääksi.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Uutisia joulun alla

Kirkasta tuli itsenäisyyspäivänä isä toiselle pentutriolle, johon siihenkin syntyi 1 u ja 2 n. Sinänsä harmi, tällekin pentueelle olisi ollut määräänsä enemmän koteja tyrkyllä, mutta näin se menee. Kaikki pennut ovat mustia, hyvinvoivia ja -kasvavia palleroita. Pitää katsella miten saisin järjestymään reissun Sastamalaan tammikuun aikana. Täytyyhän riiviöt nähdä.

Ruotsissa vanhempi pentue jatkaa kasvuaan ja "muumit" ovatkin osoittautuneet kovin isänsä kuuloisiksi piruiksi aktiivisuudessaan ja ehtivyydessään. Kirka ei ollut pienenä oikeastaan lainkaan käsissä tai lahkeissa riekkuva pentu, mutta sitäkin jääräpäisempi nujakoitsija, toisen koiran kiusaaja. Uskaltanen lohduttaa, että kyllä se siitä aikanaan rauhoittuu. Meillä ei ole koskaan ollut isompia tappeluita, ja tänäkin päivänä viisipäinen lauma elää hyvin tasapainoista keskinäistä arkea.

Joulukuun alussa tuli myös Kirkan C.I.B.-vahvistus eli nyt sitä voi virallisesti tituleerata kansainväliseksi valioksi.

Kuivaksi jääneen näyttelykautemme lähdimme päättämään viime viikonlopun Koiramessuille. Mukana olivat molemmat pumit, sekä luottoseurana Nata. Matkat Helsinkiin ja takaisin autossa eivät olleet hiljaisia, vaan viikonlopun päätteeksi palasin kotiin ääni käheänä puhumisesta. Kuulumiset tuli vaihdettua pidemmän kaavan mukaan. Jos ei nyt maailmaa tullut parannettua, niin ainakin omia päitä kevennettyä. Ensi kertaa messariin kanssani reissanneelta seuralaiselta sain myös kehut pumien rauhallisesta automatkaamisesta ja hotellielämisestä.

Näyttelyt sujuivat ihan mukavasti. Lauantaina Nasta oli erinomaisella AVK1 ja Kirka PU3. Sunnuntain tuloksena taasen molemmat saivat SA:n ja olivat oman sukupuolensa 4. Nastalle myös varaserti. Viimeisen sertin metsästys jatkuu ensi vuonna.

Hyvää joulunodotusta kaikille!


keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Projektina koirankoppi

Sain toiveen kirjoittaa postaus meidän lokakuisesta projektista, eli koirakopin kunnostuksesta käyttöön. Vaiheet tulikin dokumentoitua kännykällä aika kattavasti, joten paljon kuvia on luvassa.

Muuttaessamme tähän taloon, autotallin päätyyn oli siis jäänyt ex-asukkaiden edesmenneen saksanpaimenkoiran iso koppi. Koppia oli tullut monesti tarkasteltua ja todettua, että se pitäisi kunnostaa. Kattoa raottaessa kopin sisänurkat näkyivät olevan täynnä valkoista purua, jonka arvelimme muurahaisten kuljettaneen rakenteista. Mikäpä sen ihanampaa, kuin tarttua tuollaiseen kunnostus- ja häätöurakkaan? No, nyt tuli siis lopulta aika ottaa sekin käsittelyyn. Katto auki ja imuroimaan möskät pois. Seuraavaksi oli tietysti saatava katto kokonaan alas, jotta sisätiloihin päästäisiin kunnolla käsiksi. Tässä vaiheessa paikallistimme valkoisen murun olevan peräisin nimenomaan katon eristeistä... Painava katto saatiin kahteen pekkaan alas pitkien puutolppien avulla, jotka ovat ylijäämää viimesyksyisestä aidanrakennuksesta.




Sitten käytiin avaamaan kattoa ja kartoittamaan tilannetta, millainen muurahaisparatiisi sieltä paljastuisi. Ruuvinkannat olivat niin ruosteessa, ettei niitä osin saanut enää ruuvattua auki, joten oli käytettävä raakaa voimaa ja huonokuntoinen vaneri saatiinkin lahjakkaasti kappaleiksi. Löydöksenä oli vielä lahjakkaammin nakerrellut styroksilevyt.






Murkkuja ei onneksi näkynyt kuin muutamia. Kylmien väreiden ottaessa vallan, sullottiin styroksit jätesäkkeihin, nakattiin säkit peräkärrylle ja vietiin ne samaisena iltana pois asianmukaiseen jätteenkeräyspaikkaan. Koirahäkkikärryllä saatiin vietyä katto autotalliin, ja itse koppi suojattiin pressulla yöksi. Seuraavana päivänä koppi rahdattiin myös talliin, apuna oli eilisen kärryn lisäksi yhdet nokkakärryt ja puiset tikkaat, joista insinööri-isäntä kehitti kuljetusvälineen kopille. Kuvia tästä härvelistä myöhemmässä vaiheessa. Kopin alle pantiin autopukit.


Kopista irrotettiin tässä vaiheessa lattiaa, joka oli säästynyt murkkujen invaasiolta. Eteisestä poistettiin kokonaan lattia sisälle kömpimisen helpottamiseksi. Sitten lähtivät auki seinät, poistettiin vanhat villat ja myrkytettiin koppi murkkujen varalta. Uusien seinävillojen laiton yhteydessä seinään sahattiin aukko tulevaa ikkunaa varten. Ulkopinta sai pesun jälkeen uuden värin (sama kuin talomme) pariin kertaan maalattuna.




Uudeksi lattiaksi laitettiin paksumpi, paremman pidon antava pintakuvioitu filmivaneri. Uudet sisäseinät syntyivät lastulevystä, joka maalattiin neljään kertaan pesunkestävällä valkoisella maalilla.



Kopista maalauksen ajaksi irrotetut valkoiset laudat oli maalattu ja ne laitettiin takaisin paikoilleen. Samalla kopin oviaukko sai paremman räystäslaudoituksen. Kuvissa näkyy myös eteisen sisäseinät, jotka tehtiin hyväkuntoisesta filmivanerista, jota jäi vanhasta lattiasta.




Seuraavana oli vuorossa laittaa terassimatto pehmentämään lattiaa ja lisäämään pitoa. Lattialistat laitettiin pitämään matto paremmin paikallaan. Tässä vaiheessa eteinenkin oli saanut vanerilattiansa ja maton reunaan laitettiin kynnyslista.

Vanessaa epäilyttää ilmassa pukkien päällä pönöttävä koppi.




Sitten oli alettava tekemään ikkunaa. Materiaaliksi ikkunaan tuli kakkosnelosta, pleksiä ja kahdenlaista listaa. Kaksinkertainen ikkuna tiivistettiin kokoon liimalla ja valmis ikkuna laitettiin paikoilleen puukiilojen avulla. Sitten uretaania perään.






Uretaanin kuivuttua veisteltiin ylimääräinen pois, vedettiin kiilat pois ja laitettiin listat ja ulkopuolella ikkunanlaudat paikoilleen.


Olipa hienoa nähdä alusta loppuun itse tehty ikkuna paikoillaan. Uretaanin kuivuessa oli takaisin paikalleen asennettu kopin lämmityspatteri.



Seuraavaksi piti miettiä, tehdäänkö koppiin jonkinlainen peti tai taso koirille, jotta kopin korkeuskin saadaan hyödynnettyä. Päädyimme tekemään sitten "parven", jotta useammalla koiralla olisi tilaa oleilla kopissa.

Parvesta tehtiin epäsymmetrinen, koska toisessa päässä ovi rajoitti leveyttä.


Makuulaveri on kopin vanhaa vaneria. Reunakaiteeksi laitettiin pätkä ylimääräistä mäntylautaa,
jota on käytetty talomme portaiden kaiteissa.
Sisempi ovi tehtiin pienestä kuramatosta.
Parvelle tullaan laittamaan vielä sopivaksi leikattu patja.

Ulommaksi oviläpäksi laitettiin kopissa alunperinkin olleet muoviläpät. Sen jälkeen koppi alkoikin olla kattoa vaille valmis. Katto oli muun kopin työstön yhteydessä eristetty uudelleen ja maalattu. Sen paikalleen nostaminen olikin yksi iso haaste (koska todella painava), mutta saatiin sekin onnistumaan, nostamalla taljalla ilmaan ja siirtämällä koppi sen alle.



Turvallista?


Sitten koppi oli alettava kuljettaa tulevalle paikalleen. Kävimme tekemässä harkkoperustuksen jo pintajäätyneeseen maahan. Paikalta löytyi ennestään soraa, sillä edellisten asukkaiden mukaansa ottama leikkimökki oli samassa kohdassa. Koppi lähdettiin työntämään paikalle. Se mahtui juuri ja juuri menemään läpi portin aukosta. Tunkin ja pukkien avulla se laskettiin paikoilleen ja säädettiin tasapainoon. Sitten töpseli seinään, tässä tapauksessa ladon seinään. Kesällä jaksetaan sitten ehkä kaivaa johto maan alle.





Ja enää puuttuivat vain käyttäjät. Koppi laitettiin aitauksen sisäpuolelle, jotta koiria voidaan jatkossa pitää ulkona huoletta pidempiäkin aikoja, kun niillä on lämmin suoja. Täysin ulkokoiriksi niitä ei kuitenkaan "jätetä". Esimerkiksi yöksi ulos jättäminen mietityttää tällä alueella. Mutta päivisin koirat saavat nauttia entistä enemmän ulkoilusta, sekä isommasta tilasta, kuin sisällä ollessa. Kopin ovi on sopivan kokoinen, jotta siitä mahtuu ihminenkin ryömimään sisälle säätämään lämpöjä, siivoamaan jne.


Koirat saatiin oppimaan koppiin hyvällä lämmöllä, mutta nyt lämpö on noin kahdessakympissä.
Ylhäällä parvella on miellyttävän lämmin ja beaglet viihtyvätkin erityisesti siellä.